Keskuspuistoryhmän lausunto
Yleistä
Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2025-2040 luonnos on valtakunnallisesti merkittävä sekä kokonaispinta-alojen ja luontotyyppien osalta Helsingin aikaisempia ohjelmia parempi. Ohjelman laajuus ja laatu ovat Helsingin kaupungin tekemien monimuotoisuussitoumusten ja Suomen pääkaupungin arvoisia.
Erityisen kiitoksen ohjelmaluonnoksessa ansaitsee Keskuspuistoryhmän kaupungille jättämässä aloitteessa esitetyn, koko Keskuspuiston suojeluverkoston selvä vahvistaminen. Keskuspuistoryhmän esitykseen sisältyi 17 uutta luonnonsuojelualuetta, joista nyt kymmenen on mukana ohjelmassa. Uskomme, että ohjelmaehdotus ei olisi nyt esitetyn kaltainen ilman aloitteemme huomioimista. Suojelua ollaan vahvistamassa olennaisesti etenkin Keskuspuiston aiemmin aliedustettujen etelä- ja keskiosien alueilla.
Myönteistä ohjelmaluonnoksessa on myös Östersundomin sekä meri- ja pienvesiluonnon huomiointi.
Vaikka ohjelmassa esitetyt kohteet ovat luonnonsuojeluarvojensa osalta hyvin perusteltuja, yhtä arvokkaita alueita jää pois saman verran. Suurimmat alueelliset puutteet Keskuspuiston osalta löytyvät Pirkkolanmetsästä sekä Ruskeasuon tallien ympäristöstä.
Ohjelmaluonnoksen alueelliset puutteet
Kuten ohjelman valmistelussa käytetyistä lämpökarttatekniikasta ja Zonation-analyysistä (joka arvottaa alueita niiden luonnonsuojelullisen merkittävyyden perusteella) sekä Keskuspuistoryhmän kaupungille toimittamasta aloitteesta hyvin ilmenee, Pirkkolanmetsässä on merkittäviä luontoarvoja. Alueella on säilynyt runsaasti merkittäviä kangas-, kallio- ja lehtometsiä sekä länsilounaisosassa myös kolme pientä korpikuviota. Kohde on kokonaisuudessaan todettu Helsingin metsäverkostoselvityksessä osaksi Keskuspuiston ydinmetsiä.
Keskeisimmät luontoarvojen keskittymät painottuvat Pirkkolanmetsän etelä- ja länsiosiin. Ne ovat hyvin hahmotettavissa luontotietojärjestelmän METSO-kohteiden sekä vuosien 2017-2020 luontotyyppiselvitysten arvokuvioista. METSO-arvoja sisältäviä kuvioita on kuitenkin myös todettujen METSO-kohteiden ulkopuolella varsinkin alueen luoteisosassa, jonka lajistoarvoja edustavat mm. kaksi rajattua liito-oravan ydinaluetta sekä lahokaviosammalen ydinalue. Lisäksi alue on osa Keskuspuiston keskiosan arvokasta lintualuetta.
Alueen lajistoarvot tunnetaan puutteellisesti liito-oravaa ja kasvistoa lukuun ottamatta. Lahopuustoisimmilla kuvioilla on potentiaalia uhanalaisien ja vaateliaiden lahottajasienten osalta. Varsinkin lehto- ja korpialueilla on lisäksi hyvää sammalpotentiaalia, lähinnä lahopuulajien osalta.
Ohjelmaluonnoksen mukaan rauhoitettavaksi ehdotettavista kohteista jätettiin pois alueita, joilla ”on olemassa tai on suunnitteilla sellaista virkistyskäyttöä (esim. pienten liikuntakohteiden tai koirapuistojen tilavaraukset), joka on luonnonsuojelun kanssa mahdollisesti ristiriidassa. Virkistyskäytön muotojen muuttuessa on varauduttava myös tulevaisuuden uusiin käyttötarpeisiin”. Ohjelmaluonnoksesta järjestetyssä tilaisuudessa 3.10.2024 tällä perusteltiin Pirkkolanmetsän jättämistä kokonaan ohjelmaluonnoksen ulkopuolelle.
Keskuspuistoryhmän näkemyksen mukaan Pirkkolanmetsän virkistyskäyttö ja paikoin huomattavan tiheä reittiverkosto ei ole erityinen ongelma suojelun kannalta, koska reitit ohjaavat nyt ja tulevaisuudessa tehokkaasti virkistyskäyttöä. Reittien lähialueiden, turvallisuuden kannalta ongelmallisten puiden kaato sekä reiteille mahdollisesti tunkevan pienpuuston poisto voidaan huomioida suojelualueen rauhoitusmääräyksissä.
Tässä yhteydessä on paikallaan todeta yleisemmin, että ohjelmaluonnoksessa on liiankin pessimistinen näkemys suojelun vaikutuksesta virkistyskäyttöön. Suojelualueet kohottavat alueiden arvoa ja kiinnostavuutta myös virkistysalueina ja mahdollistavat kaupunkilaisten luontosuhteen vahvistumisen. Suojelualueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat mahdollistavat kulutuksen ohjaamisen ja kanavoimisen aivan eri tavalla kuin jos luontoarvoilla ei olisi suojelustatusta. Suojelun ja luonnon virkistyskäytön sovittamisesta yhteen Helsingillä on hyviä kokemuksia.
Edellä mainitussa tilaisuudessa annettiin kysyttäessä myös ymmärtää, että vaikka Yleiskaava 2016:sta hallinto-oikeuksien poistamien pikseleiden osalta ei lähtökohtaisesti olisi niin, etteikö niille voisi esittää suojelualueita, valmistelijoita sitoisi valtuusto kyseisestä yleiskaavasta aikanaan tekemä päätös. Tällöin kuitenkin unohtuu valtuuston kaupunkistrategiassaan 2021-2025 nimenomaan tekemä päätös, että ”varmistetaan, että arvokkaan Keskuspuiston alueelle e i tule uutta rakentamista”.
Ruskeasuon liikuntapuiston ja Hakamäentien välissä sijaitseva metsäalue on rajattu ohjelmaluonnoksen ulkopuolelle, vaikka myös sillä on lämpökartan ja Zonation-analyysin perusteella merkittäviä luontoarvoja. Syynä lienee sama kuin Pirkkolan metsän osalta eli varautuminen tulevaan liikuntarakentamiseen. Syy on kestämätön luontoarvojen säilyttämisen ja valtuuston kaupunkistrategian päätöksen kannalta. Alue sisältää monipuolisia vanhapuustoisia kangas- ja kalliometsiä, joita rikastavat muutamat korpiset painanteet sekä itäpuoliskon useat lehtokuviot. Kohteesta noin kolmannes on puustoltaan luonnonmukaisia, osin luonnontilaisen kaltaisia kitumaan kalliometsiä, joihin liittyy usein luonnontilaltaan vastaavia kuivahkoja ja tuoreita kankaita sekä hieman vähemmän lehtomaisia ja kuivia kankaita. Kohde on Keskuspuiston ydinmetsiä ja sen metsistä hieman vajaa puolet on todettu METSO-arvoja omaaviksi vuoden 2011 METSO-selvityksessä, mutta todellisuudessa METSO-arvoja on alueella selvästi luontotietojärjestelmässä esitettyä runsaammin. Kohteeseen sisältyy iso liito-oravan ydinalue ja se on osa Helsingin Keskuspuiston eteläosan tärkeää lintualuetta.
Kohteen lajistoarvot tunnetaan hyvin heikosti. Perustelluimpia lisäselvitystarpeita liittyy kääväkkäisiin sekä lahopuulla kasvaviin sammaliin. Myös liito-oravan osalta lisäselvityksen ansaitsisi ainakin Pasilan viljelypalstojen länsipuolen metsäalueen kuusivaltaisempi osuus ratsastusreitin ympäristössä.
Myös Vantaanjoen ja siihen rajoittuvien metsäalueiden puuttuminen ohjelmaluonnoksesta kiinnittää huomiota. Keskuspuistoryhmän mielestä ns. Helsinki-puiston tulisi olla Keskuspuiston ja Haltialan ohella osa Kansallista kaupunkipuistoa.
Liian suppeat rajaukset
Ongelma ja korjaustarve syntyy myös useiden kohteiden liian suppeista rajauksista. Edellisen luonnonsuojeluohjelman opetus on, että liian suppeat rajaukset ovat johtaneet kohteiden laajentamiseen ohjelman toteuttamisen aikana. Kaupungin harjoittama ”luonnonhoito” aiheuttaa myös riskin, että esitettyjen rajausten sisällä kohteiden arvot ja luonnontila kehittyvät, mutta välittömästi ulkopuolella heikkenevät siten, että laajennusperusteita ei enää suojelun perustamisvaiheessa katsota olevan.
Maununnevan eteläosaan esitetty kohde on rajattu liian pieneksi. Kohteella on ainakin yksi pieni, vesitaloutensa pääosin säilyttänyt korpikuvio. Kohteen metsät ovat pääosin vanhapuustoisia, ja kohteen keski- ja itäosa kuuluvat metsäverkostoselvityksessä rajattuihin Keskuspuiston ydinmetsiin. Lisäksi hieman vajaa puolet kohteesta on arvioitu METSO-arvoja omaaviksi kangas- ja kalliometsiksi. Kohteella on kaksi rajattua isohkoa liito-oravan ydinaluetta sekä yksi rajattu lahokaviosammalen elinympäristörajaus. Kohteen lajistoarvot tunnetaan huonosti. Luontoharrastajakäyntien perusteella kohteella on hyvää potentiaalia ainakin lahopuilla kasvavien vaateliaiden kääväkkäiden sekä sammalten esiintymiselle. Näihin liittyvät selvitykset on syytä toteuttaa ja kohteen rajausta tarkistaa.
Ohjelmaluonnoksen puutteisiin kuuluu myös Haaganpuron liian suppeaksi esitetty suojelualue. Puron ja sen penkan suojelu tulee laajentaa nyt esitetystä koskemaan koko Keskuspuiston aluetta sekä puroa aina mereen asti. Haaganpuron suojelun tavoitteen toteutumiseksi suhtaudumme kielteisesti puron välittömään läheisyyteen suunniteltuun lumenkaatopaikkaan.
Liian suppea rajaus koskee myös Maunulanpuistoa, joka on jaettu keinotekoisesti kolmeen, itsessään liian suppeaan rajaukseen. Lisäksi muun muassa liito-oravan ydinalueita on jäänyt rajauksen ulkopuolelle Rajametsäntien varrella. Myös Pohjois-Pasilassa kohteet 70 A ja C tulisi yhdistää ja laajentaa esitetystä 17 hehtaarista 30-35 hehtaariin. Laakson kohteen rajauksesta puuttuu kyseisen alueen keskeisimpiin luontoarvoihin kuuluva Lääkärinkadun pohjoisreunan hieno lehto- ja liito-oravametsä. Turhan suppea rajaus koskee myös Haltialanmetsän laajennusta ja Elonniityn metsää.
Töölönlahti on ohjelmaluonnoksessa esitetty pistemäisesti kohteena, jonka suojelun tavat ovat vielä ratkaisematta. Keskuspuistoryhmä korostaa Töölönlahden merkitystä osana Keskuspuiston jatkumoa mereltä kaupungin pohjoisrajalle. Alueen luontoarvot ovat merkittävät etenkin linnuston osalta, joiden pesimäalueet on syytä sisällyttää luonnonsuojeluohjelmaan.
Keskuspuistoryhmä esittää alueellisiin ja rajauksiin liittyvien puutteiden korjaamista ja Keskuspuiston kohteiden toteuttamista ohjelman alkuvuosina.
Toteuttamisen resurssit
Ohjelmaluonnoksen aikajännettä on pidennetty 15 vuoteen kohteiden suuren määrän takia. On selvää, että ohjelman toteuttamiseen tarvitaan lisäresursseja, mikäli tällainen määrän kohteita aiotaan saada suojeltaviksi vuoteen 2040 mennessä. Tulisi myös harkita turhan raskaaksi paisuneen perustamisprosessin harkittua keventämistä.
Keskuspuistoryhmä esittää ohjelman toteuttamiseen riittäviä henkilöresursseja.
Helsingissä 30.10.2024
Keskuspuistoryhmä